Minut on haastettu kertomaan kansalla omista omituisuuksista. ELi homman ideana on kertoa viisi omaa omituisuuttaan ja haastaa viisi muuta bloggaajaa kertomaan omansa. Haastan Minnin. Koska en tunne muita blogittajia.

Jussin omituisuudet:

1. Kisaaminen eri kulkuvälineiden kanssa kun itse liikun apostolinkyydillä. Eli valitsen tietyn kohda mikä minun pitää ohittaa ennekuin vastaantuleva auto ohittaa kyseisen kohdan. Tämä ei hekä ole omituisuus koska muutkin perheessäni harrastavat tätä..

2. Nirsoilu. Olen nirso ruuan suhteen. Maku ei ole ratkaiseva tekijä vaan se miltä ruoka tuntuu suussa. Esimerkiksi sipuli on pahaa koska se narskuu hampaissa, ja tuntuu ällöttävältä. Huono puoli asiassa on se että sipulin maku on taas aivan erinomainen. Mutta onneksi on sipulijauhe keksitty.

3. Herätyskellon katselu. Kun käyn nukkumaan laitan herätyskellon soimaan, mutta jo muutaman minuutin kuluttua varmista että laitoinko minä oikeasti sen kellon soimaan. Tätä jatkuu noin viisi kertaa.

4. Aamuomituisuus. En pysty syömään aamulla aamiaista jos joku muu syö siinä samaan aikaan. Rupeaa ärsyttämään rankasti. Kuten myös hyvien huomenten toivottelu kun juuri on herännyt. Se kuulostaa tekopirteältä, kukaan ei voi olla pirteä aamulla eikä huomen voi olla hyvä jos joutuu heräämään kesken unien.

5. Imurifobia. Imurin ääni on hirveä ja saa minut pahalle tuulelle. Jo imuri sanan mainiseminen saa karvani nousemaan pystyyn.

Tässä oli omituisuuteni, tai osa niistä. Nyt haastan siis Minni sinut kertomaan omituisuuksistasi koko webmaailmalle. Laitan vielä haasteen sinun blogisi kommenttiosioon.

Ärsyttää... Paljon... Kirjotin juuri noin kahden A4-sivuisen kirjoituksen tähän blogiini ja painoin vahingossa alt+nuoli näppäintä ja kaikki hävisi.. Kirjotin tunnin ja kaikki hukkaan. Noh. Asiani koski presidentin vaaleja ja omituisuuksia..

Presidentin vaalien toinen kierros on ovella ja olen ihmetellyt muutamaa seikkaa... Ensinnäkin miksi puolueet saavat suuret määrät puoluetukea presidentinvaaleja varten ja jos kerää 20 000 tuhatta nimeä ja pääsee presidenttiehdokkaaksi joutuu tulemaan toimeen omalla säästöpossullaan. Miksi Suomessa ei voisi olla sellaista lainsäädäntöä että jokainen ehdokas saisi tietyn summan käyttöön vaaleja varten eikä enempää saisi käyttää. Ovatko puolueet ainoa kanava jotka saavat tuottaa presidenttejä? Onko se demokratiaa? Eihän presidentivaaleissa ole kysymys puoluevaaleista, päinvastoin puolueethan ottavat puoluekirjan pois presidentiltä kun hänet on valittu.

Toinen mieltäni askaruttanut asia on ehdokas Niinistön ja ehdokas Halosen NATO kannat. Olen nimittäin pettynyt tuttuihini he nimittäin väittävät että Niinistö ajaa Suomen NATO:n jäseneksi, vaikka hän on monesti sanononut että kansanäänestyksen kautta NATO:oon liittyminen päätetään. Ehdokas Halonen ei tähän ole edes ottanut kantaa. Hänellehän on aivan sama mitä kansa hänestä ajattelee vaalien jälkeen ja hän voi haistattaa pitkät kaikille jos hänet valitaan virkaan, vuoden 2012 vaaleissahan Halonen ei tässä teoreettisessa tapauksessa voisi enää olla ehdolla. Ehkä näillä epäilijöillä on muita argumentteja, esimerkiksi se että ehdokas Halonen on nainen. Mutta tätähän ei voi pitää argumenttina koska ihmisethän ovat tasa-arvoisia. Noh, olen kuitenkin yrittänyt kertoa tätä kantaa näille epäilijöille, mutta olen saanut vain vastaukseksi äksyilyä puhelimessa ja eräs toi vauvan kostoksi hoitoon. Kosto epäonnistui kuitenkin täysin koska kyseinen vauva on aivan ihanan loistava tyttö.




 

    

JEEEEEEE!!!  Kohta on taas joulu mikä on hieno asia. Näin joulun kynnyksellä meistä jokainen ehtii toivottavasti jossain vaiheessa hiljentymään ja ajattelemman joulun sanomaa -mikä ei siis ole uudet IHQ:t pörröiset nallekarhut tai supermegatappajaäksönukkelit. Vaan joulu on rakkauden ja rauhallisuuden aikaa. Tosin opiskelijoille joulu merkitsee aina niin ihanaa tentteihin valmistautumista. Tosin vain joillekin, itse olen niin joulufiiliksissä etten nyt jaksa stressata koulua. Rakas avopuolisoni on päntännyt mahdottomasti tentteihinsä joita hänellä on kuusi, mutta minä poika olen luistanut kaikista omista lukutavoitteistani jälleen kerran. Töitä ei onneksi juuri ole, koska rautakauppa-alalla joulukuu-tammikuu on erittäin hiljaista, eikä siellä tarvita ylimääräisiä henkilöitä vakiporukan lisäksi. Silloin jää aikaa käydä esimerkiksi Kymenlaaksossa eräälläkin paperitehtaalla tutkimassa paperikoneiden korroosiota, niin ja kirjoittaa siitä tutkielma kouluun.


No nyt loppui kirjoitusideat, siis ne vähäisetkin.. Silloin pitää osata lopettaa, kun ei enää keksi muuta sanottavaa kuin tälläinen epämääräinen kirjoittelu..

Edellisen kirjoitukseni jälkimainingeissa sain monelta ihmiseltä soittoja ja viestejä, kiitos niistä -tulivat tarpeeseen. Vaikka ehkäpä sitä voisi sanoa että tuollaisella tekstillä oikein kerjää yhteydenottoja.. Noh, nyt on kuitenkin uusi ääni kellossa.

Olen aiemmin miettinyt mitä ihmiset tekevät kalenterilla, eivätkö ihmiset luota omaan pääkoppaansa sen vertaa että latoisivat sinne omat menonsa. Viimeaikoina olen kuitenkin huomannut kuinka sopimani tapaamiset tai muut vierailut livahtavat ohi, vaikka kuinka olisin ne joskus omasta mielestäni päähäni hakannut. Mainittakoon eräskin sunnuntai, vai olikos se nyt sittenkin lauantai, jolloin piti mennä käymään rakkaalla siskollani mutta olin päivän myöhässä.. Käsittämätöntä, minun kyllähän minun loistavalla muistillani tuollaiset asiat pitäis muistaa. Vaan kun en muista.. Tästä asiasta(ja monesta muusta unohtamastani asiasta) kimpaantuneena päätin aloittaa kalenterin pitämisen. Ja kuin tilauksesta kotiini läiskähti uudenuutukainen IOL:n(tietämättömille tiedoksi: luetaan Insinööriliitto) kalenteri, mutta ongelmana on se etten osaa käyttää kalenteria muuhun kuin ristinollan pelaamiseen fysiikan tunnilla. Onkohan jollain kansanopistolla, mitään  kursseja otsikolla "kalenteri tutuksi"?  No mun tuurilla siellä käytäisiin vain jotain tähtimerkkejä, opeteltaisiin kuun asentoja ja joka kerta olisi nimipäiväpistarit, unohtamatta tietenkään liputuspäivätenttejä. Mutta oikeasti,  miten opin käyttämään kalenteria? En ole kertaakaan muistanut katsoa sieltä mitään, saati että olisin kirjoittanut sinne mitään muutakuin että 20.07 on omat synttärit -ihan kuin sitä ei muistasi. No ehkäpä mä opin joskus...
Nyt pitää aloittaa erittäin mielenkiintoiseen kurssiin nimeltä Materiaaliopin perusteet liittyvä työ nimeltä "oppimispäiväkirja" saa nähdä mitä sinne keksii kun kurssi loppui kolme viikkoa sitten, ja päiväkirjaa olisi pitänyt kirjoittaa joka luennon jälkeen. Noh muutama opettajaa mielistelevä sana sinne tänne niin hyvä tulee..

Ai niin, kaikille kiinnostuneille tiedoksi että tenttiviikko meni hyvin, kaikki paitsi matikka meni selvästi läpi.

    On mukava syntyä viimeisenä lapsena, silloin saa lähes kaiken minkä haluaa, ja kaikki vain lellivät. Mutta toisaalta silloin voi joutua kokemaan olonsa jollain tavalla riittämättömäksi. Joskus voi olla rankkaa kun ei mitään saa tehdä ensimmäisenä, esimerkiksi kun ensimmäinen lapsi pääsee ylioppilaaksi niin koko perhe, villakoiria myöten, järjestää juhlat, mutta kun viimeinen lapsi pääsee ylioppilaaksi kaikki perheen jäsenet eivät tule edes juhlimaan. Tai kun ensimmäinen lapsi menee lukion jälkeen jatkamaan opintoja koko suku seuraa asiaa, mutta kun viimeinen lapsi pääsee siihen vaiheeseen ketään ei enää kiinnosta. Otetaan esimerkki, kysytään isoäidiltä: "Mitä vanhin sisarusparvesta opiskelee/opiskeli?" Vastaus tulee kuin pyssyn suusta, mutta kysytäänpä mitä nuorin opiskelee. Tähän kysymykseen voi vastaus kestää kauankin.Tai kun ensimmäinen lapsi muuttaa pois kotoa, siellä rampataan aina kun on mahdollisuus mutta kun viimeinen lapsi muuttaa pois kukaan ei käy, saati tiedä osoitetta.  Entäpä kun ensimmäiset lapset saavat lapsia; koko suku on taas innoissaan, mutta kun viimeinen lapsi saa lapsia ei ketään taaskaan kiinnosta. Viimeinen uhkakuva ei ole vielä toteutunut, mutta todennäköisesti sekin tapahtuu. Edellämainitut asiat saattavat perheen pienintä joskus harmittaa. Mutta ei siitä kannata suuttua, sillä saahan perheen pienin aina mitä haluaa.
    Ehkä kaikki edellämainitut asiat johtuvat juuri nimenomaan sitä että on perheen pienin, koska on aina saanut kaiken minkä haluaa. Tai ehkä vanhemmat eivät enää vain jaksa juosta joka paikassa eivätkä enää innostu vähästä, tai ehkä he ajattelevat että kyllä se pieninkin pärjää samalla tavalla kuin ne vanhemmatkin lapset, tai(todennäköisin vaihtoehto) ehkä nuorin on vaan niin itsekeskeinen ettei omassa yltäkylläisyydessään huomaa muuta kuin oman napansa.


Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä kirjoituksesta koska se ei ole tarkoitus, nimittäin tämä kirjoitus ei pohjaudu todellisuuteen millään kohtaan. Tiedän että tässä kirjoituksessa on epäkohtia joiden argumentointiin ei kannata ryhtyä.